Miks mä pyöräilen

 Joku voi kelaa, et miks vitussa sä pyöräilet, eiks se oo ihan nynnypaskaa? No mä kerron sille yhen stoorin niinku elävästä elämästä.

Me oltiin sillon kaiffojen kaa sovittu, että nähtäisiin siinä Kiven patsaalla, missä on tilaa meidän porukalle kokoontua. Raahauduin sinne sit sinä tiistaina, ja huomasin, et vittu, täällähän on sairaasti jotain vitun faneja. Sinivuokotkin oli jaksanu tulla moikkaamaan ihan kolmen auton ja yhen pärrän voimin. Ne oli jo ehtiny hakea pari meikäläistä niiden maijaan, kun joku niistä meni sanomaan, että meidän pitäis lähtee kiitään, ettei ne joutuis pidättään meitä laittomasta mielenosotuksesta.

No siitähän me riemastuttiin. Tätä me nimittäin oikeastaan oltiin venattuki, ja sillon koko meidän lössi valu siihen viereiselle ajotielle, jossa näytti olevan jo muutenki tarpeeks täyttä. Jotenki siinä sitte sattu sillai, et ku meitä oli niin vitusti, niin me vaan ei mahduttu sinne ajoradan reunaan, vaan levittäydyttiin zygeillämme sinne molemmille kaistoille. Meidän hengaajat tahto selvästi näyttää, et niistä on johonkin, ja pujotteli uhkarohkeesti autojen välissä, kunnes se pärrävuokko tuli ulvottaan sireeneitään niitten viereen ja pakotti ne toiselle kaistalle.

Me jatkettiin tätä jonku aikaa ja oli siistii seurata, miten hukassa ne molopäät oli radiopuhelimineen ja vehkeineen. Ne möykkäs koko ajan megafoniin, mut ei kukaan kuunnellu niitä. Siel oli kans joku ääliö, joka kuvas meitä kameralla koko sen jutun ajan. Ku ei ollu naamaa seuraavan päivän lehdessä niin täyty vaan funtsii et varmaan se sit oli joku Supo-tyyppi.

Jossain Töölössä ne skoudet sit sano, et nyt saa riittää ja veti ne autonsa poikittain Manskulle ja sano, että nyt pyörätielle. Me vaan repeiltiin niille, heitettiin kipeet aploditki, ja soitettiin kelloja. Koko saatanan Mansku meidän takana oli niin vitun täynnä kypsiä autoilijoita kun vaan voi olla, ja skoudeilla oli aika kelaaminen siinä, kun nehän sitä ruuhkaa seisotti. Lopulta ne sitte luovutti ja päästi meidät meneen. Mankeloitiin rauhassa siihen Kisiksen kohdalle, mut sit tuli jano. Me nakitettiin meidän hengarit vähän leikkimään paskalakkien kanssa samaan aikaan, kun me poistuttiin vähin äänin ja haettiin lähisestosta bissee ja mentiin kaltseille dokaan. Oli vitun makeeta tsiigata bissen ääressä, kun koko remmi painaa puoli tuntii myöhemmin -vastakkaiseen suuntaan! Skoudet kunnon sirkuspelleinä vilkut päällä ja meikäläiset rauhassa niiden perässä, ja sitte nää "autolla vessaan" -tyypit niiden perässä; ei oo varmaan pressoillakaan noin näyttävää saattuetta. Ne paino sit takasin sinne torille ja kuulemma hajaantu vaan tosi rauhallisesti pois.

Me oltiin vedetty koko potti himaan niinku ihan sairaan pienellä vaivalla. Tällasten päivien takii mä pyöräilen.

The club and our ethics - Lehdistö / Press - Eräs syntyhistoria - Our Helmet Campaign: a Scientific article - Miks mä pyöräilen? - jääspiidvei - 2002 tulokset - kiihdytyssivut - The legend of Mad Biker - Yhteydet - connections - Go home / mee himaan